maanantai 8. toukokuuta 2017

Uuden kynnyksellä

Tämä on ollut hieman mystinen kouluvuosi. Perustyö on ollut hyvällä tavalla samanlaista kuin ennenkin, mutta jotkin jutut, kuten blogikirjoittelu, ovatkin sitten jääneet vähemmälle. Olen ihmetellyt asiaa itsekseni, mutta päättänyt olla ottamatta siitä stressiä. Kyllä sitä tekstiä taas pukkaa, kun on jotain sanottavaa ja vireystaso kohdallaan.

Vaihdan uuden lukuvuoden alkaessa koulua oltuani 14 vuotta samassa työpaikassa. Koen erittäin ristiriitaisia tunteita juuri nyt. Olen viihtynyt nykyisellä koulullani erittäin hyvin ja työporukasta on muodostunut tiivis ystäväjoukko, ainakin minä koen näin. Hyvän ja lämpimän ilmapiirin aistivat ja siitä mainitsevat miltei kaikki vierailijat. Mikä siis sai minut hakeutumaan pois?

Valmistuin luokanopettajaksi vuonna 1996 oltuani jo vuoden sijaisena. Kahta äitiyslomaa ja yhtä vuorotteluvapaavuotta lukuunottamatta olen ollut työssä siitä saakka. Ja nyt siis miltei 15 vuotta samassa paikassa. Kaikki kolme kouluani ovat olleet vanhoja kyläkouluja ja nyt menen upouusiin tiloihin. Se on tietysti yksi suuri muutos. Eniten tähän on kuitenkin vaikuttanut se, että haluan kehittyä opettajana koko ajan. Tuntuu, että olen ammentanut nyt niin paljon hyvää, mitä nykyinen ympäristö voi tarjota. On siis aika haastaa itseni uudessa paikassa.

On hyvä joutua tarkistamaan omia mielipiteitään ja käytänteitään ja myös saada ympärilleen paljon aiempaa suurempi työyhteisö. Paljon muita opettajia, joiden kanssa tehdä erilaista yhteistyötä. Olen ollut erittäin hienossa tilanteessa nämä viime vuodet, kun minua on ympäröinyt päättäväisesti koulun parasta ajatteleva opettajakunta, muusta henkilökunnasta puhumattakaan. Yhteistyö on ollut yleensä helppoa ja palkitsevaa.

Nyt uuden yhtenäiskoulun syntyessä meiltä kaikilta vaaditaan paljon. Tulee olemaan mielenkiintoista havainnoida omia reaktioitani eri tilanteissa. Mahdanko olla kovinkin ujo kymmenien opettajien opettajanhuoneessa? Miten ihmeessä opin edes murto-osan oppilaiden nimistä? Miten tuleva luokkani ottaa minut vastaan? Kuinka selviydyn digitutorin pestistä? Muistanko ottaa avainlätkän aina mukaan? Tähän saakka olen pärjännyt ihan tavallisilla avaimilla...

En ole vuosikausiin ollut ensimmäisen luokan opettaja, joten minulle tulleet oppilaat ovat aina olleet ainakin jossain määrin tuttuja välitunneilta tai koulun yhteisistä tilaisuuksista. Vaikka nyt on tulossa neljäs luokka opetettavaksi, en tällä kertaa tiedä heistä vielä mitään muuta kuin lukumäärän ja luokka-asteen. Pidän toki vielä siirtopalaverin heidän nykyisen opettajansa kanssa, mutta on tämä joka tapauksessa hyvin erilaista kuin vuosiin.

Aikamoinen hyrskynmyrsky päässä...




keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Ohjelmointikoulutus

Minä olen viime päivinä ollut todella syvällä ohjelmoinnin maailmassa. Osallistuin itse viikonloppuna Helsingissä Robbo-robotin käyttökoulutukseen. Maanantaina pidin ohjelmointikoulutuksen puolikkaana vesona oman ja naapurikoulun opettajille.

Helsinkiin sain kutsun, vaikka olenkin jo kokenut Robbo-robotin opetuskäytössä. Me-säätiö ja Robbo olivat valinneet 25 koulua saamaan lahjoituksena robotteja ja opetusmateriaalia. Näiltä kouluilta oli kutsuttu opettajia kouluttautumaan. Minä pääsin mukaan, sillä voitimme syksyllä Robbo-pilotissa mukana olleiden koulujen välisen videokilpailun ja saimme sitä kautta koulullamme olevat robotit omiksi.

Oli todella hienoa päästä yhteen samoista asioista innostuneiden opettajien kanssa. Meitä oli joka puolelta Suomea, pieniltä ja suurilta kouluilta. Oli myös silmiä avaavaa kuulla eri koulujen olosuhteista...

Koulutus oli hyvä. Vaikka en itse Robbo-robotin ohjaamisesta oppinut juurikaan uutta, olivat ohjelmoinnin asemaa koulussa kartoittavat puheenvuorot erittäin hyviä. Meille puhuivat mm. Ulla Nordin Me-säätiöstä, Kati Sormunen Innokas-verkostosta sekä Juha Paananen, ainakin Koodikoulusta tuttu mies. Innostavaa!

Siitä se varmaan johtuikin, että sunnuntaina kotiin palattuani rakensin koko maanantaille varaamani esityksen uusiksi...  Omatkin ajatukseni selkiintuivät, enkä enää kokenut aiempaa esitystäni tarpeeksi kattavaksi.

Maanantaina sitten aloitin vähän teoreettisemmin, tosin teimme myös viikonloppuna oppimiani käytännön ohjelmointiharjoituksia, vielä siinä vaiheessa ilman laitteita. Suuri osa koulutuksesta vietettiin kuitenkin itse tehden. Osa aloitti tietokoneilla Scratch-ohjelmalla, osa iPadeilla Scratch Jr:iin tutustuen. Moni kokeili mitään tällaista ensimmäistä kertaa.

Esittelin valkokankaalla myös Koodaustunnin, CodeCombatin (tutustuin siihen muuten itsekin juuri hiljattain) sekä LightBotin. Moni kokeili niitä. Ainakin CodeCombattia on jo kokeiltu luokassakin koulutuksen jälkeen.

Tekaisin lopussa siltä istumalta Kahootilla kyselyn ajatuksista ohjelmoinnin suhteen ennen ja jälkeen koulutuksen. "Opin aika paljon, kyllä tämä tästä" -vastaus sai eniten ääniä, joten kouluttajalle jäi hyvä mieli!

Uudelle koululle töihin

Nyt on mielenkiintoinen kevätlukukausi. Olen viimeisiä kuukausia työssä nykyisellä koulullani, jossa on meneillään jo 14. työvuosi.  Aloitan elokuussa uuden lukuvuoden suurella yhtenäiskoululla täällä Mäntsälässä, joten muutos on melkoinen verrattuna pieneen kyläkouluun.

Siirto tapahtuu omasta aloitteestani, joten vaikka ajoittain koen suurta haikeutta miettiessäni, että jotain tapahtuu viimeistä kertaa tai jotain oikein mukavaa tapahtuu koulullani, olen kuitenkin innostunut ja edelleen tyytyväinen päätökseeni vaihtaa työpaikkaa. Toki työnantajana jatkaa edelleen Mäntsälän kunta.

Olen ollut reilut 20 vuotta opettajana ja kaikki ne vanhoilla kyläkouluilla. Oppilasmäärä on vaihdellut 60-100 välillä. Tulevassa Riihenmäen yhtenäiskoulussa oppilaita tulee olemaan noin 700. Huh...

Luokka-asteeni on jo selvillä (sitä ei ole vielä kerrottu oppilaille, joten pidän sen tässäkin vielä salassa) ja tänään työmaakierroksella pääsin käymään jo tulevassa luokkatilassani toisessa kerroksessa. Aika outoa, mutta mukavalla tavalla kutkuttavaa.



Uutuuttaan tuoksuvat tilat, upouudet kiintokalusteet. Vihreisiin kalusteisiin pitää vähän totutella...

Ikkunastani näkyy hyvin välituntipihalle. Mitenköhän sitä selviää valvontavuoroista näin suuressa koulussa? Minulla on surkea nimimuisti...



Luokassani on muuten tuollainen pieni tila eriyttämistä tms. varten.



Koulu on vielä kesken, mutta näyttää etenevän aikataulussaan. Luovutuksen pitäisi olla huhtikuun lopussa. Työmaa oli muuten tänään todella upean siisti ja järjestelmällisen tuntuinen.



Me kaikki tulevan koulun opettajat olemme tutustuneet toisiimme ja olleet mukana miettimässä asioita jo pitkään. Ensimmäinen kehityskeskustelukin tulevan rehtorin kanssa oli jo vuosi sitten.

Tämä alakoulun uusi puoli on siis rakennettu jo toiminnassa olevan yläkoulun viereen, joten aineopettajat jatkavat entisessä koulussaan, joka kuitenkin siis muuttuu yläkoulusta yhtenäiskouluksi. Me alakoulun opettajat tulemme suurelta osin läheiseltä koululta, josta myös valtaosa oppilasryhmistä siirtyy. Muutama, minä mukaanlukien, tulemme muilta Mäntsälän kouluilta. Tapaamme koko joukolla monta kertaa vielä tänäkin keväänä, joten yhteistyö on jo alkanut.

Olen mukana, tuskin yllättäen, siinä ryhmässä, joka miettii tvt-asioita. Pienellä koululla kaikki ovat käytännössä olleet aina mukana kaikessa, mutta tietotekniikkaan liittyvät jutut ovat kuitenkin olleet minun kontollani. Nyt on ensimmäistä kertaa työelämässä ympärillä monta muutakin, jolla on osaamista ja innostumista näihin juttuihin.

On varmasti todella vaikeaa jättää kevätlukukauden lopussa jäähyväiset mahtavalle työyhteisölleni Ohkolan koululla. Sen parempaa ilmapiiriä on vaikea kuvitella. Olen kuitenkin ihmisenä sellainen, että kaipaan itselleni uusia haasteita ja pientä pakkoa vähän ravistella itseni. Sen vuoksi tänä keväänä olen "kahden koulun loukossa", ajatukset ja sydän kahdessa paikassa yhtä aikaa. Toukokuussa tarvitaan sitten nenäliinoja...